Onko mielikirjoituslajini laululyriikkaa, asiaproosa tai fiktio?

Suoraa vastausta en näihin kysymyksiin pysty antamaan, mutta selvää on kuitenkin se, että kahden ensimmäisen suhteen tulen jatkamaan kuten tähänkin asti. Tosin tulen hyödyntämään niissä Pöydän ääreen -luovan kirjoittamisen peruskurssin antia.

- Laululyriikan tuotokseni ovat toistaiseksi olleet pöytälaatikossani ja joiltakin osin myös jalostettuina kotikutoisina musiikkikappaleina cd-levyllä.

- Asiaproosan alueella olen pystynyt tuottamaan eniten julkaistuja tekstejä ja julkaisijoina voin mainita esimerkiksi Kotipuutarhalehden, sanomalehti Uusimaan ( Kalalssa Kanadassa ) ja tietenkin entisen työpaikkani henkilöstölehden EKOY-Starin. Viimeisien vuosien aikana myös Koiviston viesti on julkaissut tuotoksiani.

Toinen kirjani, Kolmen meren yli, on nyt julkaistui ja se  pohjautuu tositapahtumiin:

  On 1944 loppukesän ukkosmyrskyn jälkeinen iltapäivä. Matalalla roikkuvat tummat pilvet pimentävät maisemaa ja sateen kastelemat ratakiskot kiiltelevät pitkälle horisonttiin. Lännestä kuuluu sodan melske ja pohjoisessa lentokoneiden etenevä ääni.

Neljä miestä kulkee pitkin junarataa koillisessa virossa kohti itää, kaksi taimmaista on neuvostoliiton sotilasta kiväärit olallaan ja etummaisina kulkee kaksi pidätettyä siviilipukuista virolaismiestä.

Lue jatko uudesta kirjastani!

Ensimmäinen kirja:

Fiktioon pohjautuva kirja "Koivulan pysäkki" kypsyi  hitaasti ja vihdoin, neljän vuoden ja noin 1 300työtunnin "uurastuksen" jälkeen sain sen julkaistua 2017, Kustannus HD:n kautta. Tässä pieni esittely:

Koivulan Pysäkki

 Kirja kertoo pienen Itäuusmaalaisen kylän elämästä kuusikymmentäluvun lopulla. Keskiössä on kyläläisten kokoontumispaikkana toimiva Koivulan kyläkauppa ja sen edessä oleva linja-autopysäkki. Kertomuksen ajankohta sijoittuu heinäkuun lopun helteisille viikoille ja siinä tutustutaan, niin kyläläisten, kuin mökkiläistenkin kohtaamisiin.

   Kertomuksessa käsitellään kyläkauppa Koivulan syntyä, keskioluen vapautumisen huumaa, kuin linja-autopysäkiltä lähtevien ja sinne saapuvien reissuja.

   Kyläläisten ihmissuhdekiemurat aiheuttavat varsinkin kylän valppaille juorukelloille suurta uteliaisuutta ja huolenaihetta. Etupäässä avioliitossa asuvan maanviljelijä Osmo Kuparisen mahdollista suhdetta kampaaja Senjaan on pohdittu koko kesän, mutta kun ei ole näyttöjä, niin mahdollinen suhde on vain kuulopuheiden ja huhujen varassa.

   Myös nuorisolla on omat lusikkansa, niin sanotussa "kyläsopassa", kun kauppiaan poika Pasi kaverinsa Villen kanssa piirittävät kesälomaansa mökillä viettäviä kaupunkilaistyttöjä. Mutta millä menestyksellä, sillä valppaalla isä Janssonillakin on asiaan sanottavansa.

   Joka kylällä on myös omat joutomiehensä, mutta poikkeuksellisesti valtaosa miehistä on maanviljelijöitä tai töissä muualla. Tässä kylässä joutomiesten tehtävät ovat jääneet muutamalle alle parikymppiselle kylänpojalle, jotka hoitavatkin hommansa melko hyvin.

   Ei sovi unohtaa myöskään melkein nelikymppistä peräkammarinpoika Aimoa, jonka tilipäivät ovat aina suurta juhlaa, varsinkin hyvin puolensa pitäville kylänpojille. 

 Mutta ei mennä asioiden edelle, koska loput selviävät kirjasta.

 Kirjaa voi ostaa mm. Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kautta  ja suoraan myös minulta.

Toisaalta olen kyllä kirjoittanut 90-luvun alkupuoliskalla pienen kirjan Elämää maistellen, josta tehtiin kaverini kanssa myös pienimääräinen omakustannus- painatus. Kirja kertoo nuorien poikien tutustumisesta elamään ja sen antiin. Aiheet sivuavat osittain omia kokemuksia, mutta on kuitenkin täysin fiktiivinen.